Lotta Svärdin tehtävät oli ryhmitelty jaostoittain: lääkintäjaosto, muonitusjaosto, varusjaosto, toimisto- ja viestijaosto, keräys- ja kansliajaosto sekä kenttälotat.
Jokainen lotta kuului vähintään yhteen jaostoon. Jaostoissa toimivat lotat jaettiin kahteen ryhmään: toimenlotat ja huoltolotat.
Toimenlotan oli oltava terve ja kaikin tavoin sopiva myös kenttätyöhön, ja vapaa noudattamaan käskyjä hälytyksen sattuessa, jopa lähtemään komennukselle kotipaikkakunnan ulkopuolelle.
Lottalupaus velvoitti häntä seuraamaan suojeluskuntaa suojeluskuntapäällikön alaisena. Muut toimivat jäsenet olivat huoltolottia.
Lääkintäjaosto
Lääkintäjaoston lotat kuuluivat niin sota- kuin kenttäsairaaloidenkin henkilöstöön. Lääkintälotat saivat kuuden kuukauden peruskoulutuksen ja tähän liittyvän jatkokoulutuksen. Tähän jaostoon kuuluivat myös valmiit lääkärit ja sairaanhoitajat. Sairaaloissa lotat toimivat sairaanhoitajien apuna. Kaatuneiden Evakuoimiskeskuksissa (KEK) työskennelleet lotat hoitivat sankarivainajat arkkuihin ja lähettivät heidät kotikyliin omaisten haudattavaksi. Myös eläinlääkintälottia koulutettiin huolehtimaan armeijan apuna olevien hevosten hoidosta.
Muonitusjaosto
Muonitusjaoston työ oli järjestön laajinta ja näkyvintä: lotat muonittivat suuria joukkoja mm. suojeluskunnan leireillä ja harjoituksissa, armeijan kertausharjoituksissa, Karjalan kannaksen ja muiden alueiden linnoitustöissä, esikunnissa ja sairaaloissa sekä pitivät kanttiineja rintaman läheisyydessä.
Kotirintaman lotat osallistuivat ruoan valmistukseen talvisodan aikana leipomalla yli 100 000 kg leipää päivässä. Lotat huolehtivat sotavuosina kenttäsairaaloiden, sairasjunien ja sotatoimialueelle sijoitettujen sotasairaaloiden muonituksesta.
Varusjaosto
Varusjaosto (alk. varustusjaosto) oli jaostoista pienin. Sen tehtävänä oli varusteiden valmistus ja huolto. Aluksi hankittiin varusteita suojeluskunnalle, talvisodan alkaessa lotat vaatettivat myös armeijaa. Myös komennuksella oleville lotille pyrittiin hankkimaan puvut ja varusteet, mutta aina se ei onnistunut, vaan lotat joutuivat hankkimaan itse varusteitaan. Materiaalipula vaikeutti työtä.
Varuslotat keräsivät, kunnostivat ja pesivät vaatteita niin kodeissa, keskusvarastoissa kuin sotasairaaloissa. Vaatehuoltoon osallistui myös järjestöön kuulumattomia naisia, kun rintamalle lähetettiin paketteja ”tuntemattomalle sotilaalle”.
Keräys- ja kansliajaosto
Jaoston päähuomio kohdistui varojen keräykseen sekä omaa toimintaa varten että suojeluskuntajärjestön työn tukemiseen. Lisäksi keräys- ja kansliajaosto piti huolta siitä, että lottajärjestöllä ja armeijalla oli ammattitaitoisia toimistotyöntekijöitä. Keräys- ja kansliajaosto jaettiin vuoden 1941 jaostouudistuksessa kahdeksi jaostoksi: keräys- ja huoltojaostoksi sekä toimisto- ja viestijaostoksi.
Toimisto- ja viestijaosto
Jaostosta tuli sodan lopulla toiseksi suurin jaosto. Toimistoissa työskentelevät kanslialotat hoitivat paperitöitä, joista saatiin vapautettua miehiä muihin töihin. Viestijaoston lotat olivat lukuisissa erilaisissa tehtävissä, joista osa vaati tarkkaa erityisosaamista, kuten mm. radisti-, säähavainto- ja puhelinkeskuslottien työt.
Viestilottia koulutettiin Syvärannan ja Sorjan lottaopistoissa. Koulutusta annettiin esimerkiksi puhelinvälittäjä- ja radiosähköttäjäkursseilla. Järjestö ehti kouluttaa viestikursseilla yli 2000 lottaa, ja vuoden 1943 syyskuussa puolustusvoimissa palvelleiden viestilottien määrä vastasi noin 16% varsinaisten viestijoukkojen määrävahvuudesta.
Ilmavalvonta
Ilmavalvonta oli yksi tärkeimmistä lottien suorittamista maanpuolustustehtävistä. Lotat tähystivät viholliskoneita korkeissa suojaamattomissa paikoissa, kuten mittaustorneissa, kirkontorneissa, hyppyrimäissä ja varta vasten rakennetuilla lavoilla sekä talojen katoilla. Paikallaan oli yleensä seistävä kaksi tuntia kerrallaan ja tarkkailtava, tapahtuuko jotakin tavallisesta poikkeavaa. Yksittäisiltä ilmavartiopaikoilta ilmoitettiin havainnoista ilmasuojelukeskukseen, josta tarpeen tullen annettiin hälytys. Ilmavalvonta oli pahimmillaan hengenvaarallista ja usein tornissa oli alttiina myös hyytävälle kylmyydelle.
Valonheitinlotat
Valonheitinlotat olivat aseettomasta järjestöstä ainoat, jotka koulutettiin käyttämään asetta. Valonheitinlottia tarvittiin osaksi pääkaupungin puolustusta vuonna 1944. Pääsyvaatimuksena oli ylioppilastutkinto. Asekoulutus oli lottajohdolle vaikea asia hyväksyttäväksi, mutta desanttivaaran ja kalliiden laitteiden takia tätä kuitenkin pidettiin tarpeellisena. Valonheittimillä lottien oli tarkoitus etsiä yötaivaalta viholliskoneet ilmatorjunnan tai hävittäjien maaleiksi.
Kenttälotat
Kenttälotat toimivat sotatoimialueella muun muassa puhelinkeskusten hoitajina, puhelinpäivystäjinä, toimistolottina, kanttiinin hoitajina sekä lääkärien avustajina rintaman välittömässä läheisyydessä ja kenttäsairaaloissa.
