Pikkulotat olivat 8–16-vuotiaita tyttöjä. Pikkulotat eivät olleet oma järjestönsä, vaan sen jäsenet kuuluivat Lotta Svärdiin. Siten pikkulottana olo oikeuttaa nykyään myös lotille kuuluviin etuihin.
Järjestön nuorisotyö käynnistyi 1930-luvun taitteessa, kun uusi keskusjohtokunnan puheenjohtaja Fanni Luukkonen ryhtyi tarmokkaasti ajamaan sitä. Tavoitteena oli turvata lottien jäsenmäärän kasvu tulevaisuudessakin, ja toiminta tarjosi kanavan maanpuolustuskasvatukseen. Vuonna 1931 nuorisotyötä varten perustettiin tyttöosasto, ja siihen saivat vanhempiensa suostumuksella liittyä kahdeksan vuotta täyttäneet, alkuun alaikäraja tosin oli 10 vuotta. Varsinkin maaseudulla tyttötyö lähti reippaasti käyntiin. Kaupungeissa toimi usein partiolippukuntia, joiden jäsenistä lottajärjestö ei halunnut kilpailla. Silti tyttötyö sai jalansijaa myös kaupungeissa. Valtakunnalliseksi järjestön tyttötyö tuli vuonna 1934.
Tyttöosastoon kuuluvan oma merkki oli heraldinen ruusu, ja pikkulotan puku oli kopio aikuisen lotan puvusta.
Pikkulottien työtä voi osaltaan verrata nykypäivän partiotoimintaan. Pikkulotille järjestettiin erilaisia kursseja ja opetettiin isänmaallisuutta. He osallistuivat erilaisiin töihin aikuisten lottien kanssa.
Pikkulotat joutuivat sotavuosina nuoresta iästään huolimatta varsin vaativiin tehtäviin ja työskentelivät esim. sairaaloissa ja kanttiineissa sekä auttoivat varusjaoston lottia. Pikkulottia alettiin nimittää lottatytöiksi jatkosodan aikana vuonna 1943, koska pikkulotta-nimen ei katsottu enää kuvaavan sitä suuresti vastuullista maanpuolustustyötä, jota tytöt olivat jo pitkään eri aloilla suorittaneet. Lottatyttöjä oli vuoden 1943 lopulla lähes 49 000 ja järjestön lakkautusvaiheessa 1944 yli 52 000. Lottatyttöjen toiminta päättyi yhtä aikaa Lotta Svärd ry:n kanssa.
