Lotta Svärd

Lotta Svärd -järjestön toiminta perustui vuoden 1918 sodan valkoisten joukkojen auttamiseksi muodostuneeseen naisten vapaaehtoiseen toimintaan. Suojeluskuntia avustaneet naisryhmät keskittyivät enimmäkseen muonittamiseen ja haavoittuneiden hoitoon. Sodan jälkeen toiminnasta tuli järjestelmällisempää.

Suojeluskuntien ylipäällikkö määräsi 29. elokuuta 1919 perustettavaksi suojeluskuntien yhteyteen Lotta-Svärd -naisyhdistyksiä. Yhdistykset olivat paikallisia, ja ne kuuluivat paikallisen suojeluskunnan esikuntaan. Tehtävänä oli auttaa suojeluskuntien varusteiden ja varojen hankinnassa ja toimia liikekannallepanon aikana lääkintä- ja huoltoapuna. Suojeluskuntien tavoitteena oli eriyttää naistoiminta omaksi organisaatiokseen. Tammikuussa 1921 ylipäällikkö määräsi Lotta-Svärd -yhdistysten keskusjohtokunnalle väliaikaisen puheenjohtajan, ja annetussa päiväkäskyssä todettiin Lotta-Svärd – paikallisyhdistysten toimivan oman keskusjohtonsa alaisena. Järjestö pysyi silti edelleen suojeluskunnan nimellisenä osana.

Pian eri paikkakunnille syntyneet Lotta Svärd -yhdistykset tarvitsivat itsenäisen keskusjohdon. Valtakunnallinen Lotta Svärd -yhdistys rekisteröitiin 9. syyskuuta 1920.

Nimen järjestö sai Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden runosta Lotta Svärd.

Riihimäen Lotta Svärd käytti nimeä ensimmäisenä jo marraskuussa 1918. Lotta Svärdin keskusjohtokunnan ensimmäiset puheenjohtajat olivat tehtävässään vain lyhyen aikaa, kunnes uudeksi puheenjohtajaksi nimitettiin syksyllä 1921 maisteri Helmi Arneberg-Pentti. Hän toimi puheenjohtajana v. 1922 syksyllä sekä 1925–1929. Välillä tehtävää hoitivat myös Dagmar von Essen ja Tyyne Söderström Pisimpään puheenjohtajana toimi Fanni Luukkonen vuodesta 1929 järjestön lakkauttamiseen, vuoteen 1944, asti. Sääntöuudistus toteutettiin vuonna 1941. Tällöin poistettiin yhdysmerkki yhdistyksen nimestä, ja järjestön nimeksi tuli Lotta Svärd ry. Nimi Lotta Svärd juontaa juurensa Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoihin. Runossa Lotta Svärd lähtee miehensä mukana sotaan, ja miehensä kaaduttua hän jää hoitamaan haavoittuneita sotilaita.

Sotavuosina 1939–1944 lottien tavoitteena oli avustaa sotilaita tai vapauttaa miehiä sotilaiksi muista tehtävistä. Siinä he onnistuivat hienosti: lottien ansiosta jopa 100 000 miestä vapautui maanpuolustustehtäviin. Lottien toiminta rintamallakin oli aseetonta. Talvi- ja jatkosodan aikana noin 40 000 lottaa avusti armeijaa huolto- ja esikuntatehtävissä sekä ilmavalvonnassa.

Oikean puoleisesta Lotta Svärd-palstan alta löydät lisää tietoa lottien historiasta.